NELLU
(Halveksuen.) No olipa nuo nyt … mokomatkin tuhannet, vaikka miten, mutta sitä minä vaan Iidaa, kun se niin loosaa olla… Vasta siinä iässä ja kuitenkin jo loosaa… (Nenäkkäästi) Mutta loosatkoon!… Tää nyt… Ja leuka vielä aina noin ylpeästi kököllään. (Näyttää leuka pystyssä.) Ja käkättää että: (Jäljitellen.) Käkä, käkä, käkä, käkä, käkä!
JAFERI
Mutta enpä minä Iidaa rakasta… Minä olen vakavasti ajatellut ja nain sinut… (Halaa.) Nellu!
LIINU
Hys!… Nyt!
PILATUS
(Saapuu kamarista, istahtaa, valmistautuu juhlallisesti. Mimmi Paavaliina tulee ulkoa. Katsahtaa.) Noo-o!… Nyt sitten jatketaan… Alamme ensiksi uskonopin pääperusteista. Alamme ulkoluvusta… Nouse ylös, Kutusen tyttö. (Nellu nousee.) Vastaa minulle ulkoluvulla pitkästä katekismuksesta kysymykseen: Taidatkos sen selkeämmin sanoa?
NELLU
(Laskettelee yhtenä rallina.) Taidatkos sen selkeämmin sanoa? Mitä se on? Vastaus: taidan tällä tavalla. Sillä vaikka vesi on toimituksessa näkyväisesti läsnä ynnä tykönä on, niin ei se ole kuitenkaan vesi, joka toinkalttoisen matkaan saattaa, vain se on usko, joka sanan vedestä uskoo ja niin ovat ne eroittamattomasti yksi, sekä usko että vesi.