MIMMI PAAVALIINA
(Makeasti, kuten asia vaatii.) Niin… Herra kanttori!… Ja… (Panee rahan pöydälle.) Kaksikymmentäviisi markkaa … sapuskarahaa!… Herra kanttori. (Niiaa.)
PILATUS
(Kuin salaisuutta kuiskuttaen.) Hokiset … hokiset … hokiset, vaimo. (Työntää pullon taskuunsa.) En minä ota lahjuksia… (Korjaa rahan.) Mutta lukkarilla on pieni palkka ja kurkun täytyy olla iso… Kaksikymmentä markkaa siis… Kuusi isätöntä lasta ja … (katsahtaa rahaan) kaksikymmentä markkaa.
MIMMI PAAVALIINA
(Tarttuu.) Niin, herra lukkari… Sitä ihminen tässä maailmassa milloin rikastuu, milloin rakastuu, vuoroon lihoo ja vuoroon laihtuu…
PILATUS
(Tarttuu.) No… No!… Niinkuin sanoin, niin en minä lahjuksia… Ihmiset kyllä hokisevat minun olevan naisiin menevän, mutta elä usko… Valehtelevat… Turhia löpisevät… Ne ovat syypäitä, naiset…
MIMMI PAAVALIINA
(Leveästi, reilusti.) Ihan niin!… Nai-set, eikä miehet… Tietää sen itse, joka kokee, sillä niin sitä saa kuin mikäkin kuningas faaraon tytär nainen tässä maailmassa itsensä senkin seitsemällä rimpsuhameella koristaa, ennenkuin onnistut saada miehen itseäsi pettämään verkkoosi vietellyksi… (Tenäten.) I-han!… Minä sanon aina asian niin että helähtää.