MIMMI PAAVALIINA
(Ivalla, yrittäen.) Niin… Vai…
LIINU
(Vihaisesti, loukkautuneena, keskeyttäen.) Niin kyllä… Vaikka miten totta puhuu, niin aina vaan valehtelemisesta haukutaan. (Poistuu vihoissaan, aivan syöksähtäen, paiskaten oven jälessään kiinni.) Pahuus!
MIMMI PAAVALIINA
(Itsekseen. Touhussaan.) Tyttö pahuus!… Sillä on jo kaikki oikean naisen ja emäakan kujeet ja tunnusmerkit. (Äkkiä, veisaten touhussaan.)
Maa suur' ja avara ja kaikk' sen tavara…
KAPINE
(Saapuu, avaa Nysselle oven. Nysse polttelee sitä pitkävartta.) No, Nysse!… Menehän!… (Neuvoksii.) Istuhan nyt tuohon!… (Puhellen.) Oltiin apteekissa käymässä… Niin kun tiettiin Mimmi Paavaliinan olevan lapsiaan kouluttamassa täällä, niin poikettiin tässä Nyssen kanssa puheille. (Istahtaa.)