Ah niin! Pellavaa tyttö kitkee, odottaa. Yksin tyttö kitki pellavaa ja itki, poiss' on armas hältä, ah, ei elämältä paljon toivo-a hän voi.
Ah niin! Toivehet on jo tyyten laannehet. Itki, kitki suotta tyttö monta vuotta, kysyi kyynelissä: miss' on armas, missä? Vastausta vaan ei saa!
(Nuori väki voi mielensä mukaan liikuksia, poistua, taas ilmestyä, kävellä tietä pitkin ohi. Nyt jää osa oleilemaan näkyvissä.)
MIMMI PAAVALIINA
(Mieli herkkänä. Touhussaan.) Niin se on… Niin se on kuin lauloivat… Elät täällä ja kitket… Kukin omaa pellavaasi, mutta eivät ne toiveet niin vain tuviksi rakennu. (Touhuaa.)
KAPINE
Jaa… Eipä ne juuri.
MIMMI PAAVALIINA
(Touhussaan.) Muistan sitä minäkin vielä … vaikka en ollut seitsenvuotiasta kummempi … kun oli isä-vainaan mökin pihalla pihakoivu ja siinä keväällä kottaraiset, mutta eipään ole nyt… Hokisevat vaan… Hokisevat ihmiset täällä maailmassa — sanoo lukkari Pilatus.