(Ankarana)
Hilk-ka! (Hilkka tottelee ja jää kuuliaisena, nyreänä lieden luo seisomaan. Lempeämmin) Minä sanon sinulle, Hilkka, että sinä et tarvitsekaan vielä kestään huolia… Sinä vain valitset ja odotat, mitä sinun vanha ja viisas isäsi sinulle sanoo. (Hilkka lähtee, kuin suuttua tupsahtaen, pois tuvasta) Hilk… Hi (Muuttuen) Tytöstä on tullut äitiinsä juonikas … juonikas ja ankara valitsemaan… Mutta Pentillähän on mylly ja Luukas Filemonille ei herra ole suonut liikoja talkkunajauhoja… Ainoastaan vatsan ja suun ja su-uuren syömähalun on Herra palvelijallensa Koikaleelle antanut! (Käy kattilasta lusikalla suolaa koettamassa) Onkohan siinä vellissä oikea suola. (Maistaa) On… Kohtuus vallitsee kaikessa sinun talossasi, mestari Luukas Filemon Koikale.
HIRMUN LIISA
(Tulee kuohuksissaan)
No tämähän nyt vasta peliä on, kun ei enää saa rauhassa tätä myllytietä ihmiset kulkea, kun se Soikkelin Heikin pässi pahennus siinä pukittaa ja päkittää, jotta silmät pitäisi olla edessä ja takana!
LUUKAS
(Arvokkaasti)
Soo… Päkkääkö Heikki Soikkelin pässi tätä Hirmun Liisaakin?
HIRMUN LIISA
No minuahan se ruoja pakkaakin … ja hyökkää vielä niin kavalasti takaa päin kuin paha henki vanhurskaan kimppuun … en paremmin ajattele… Ja kun minä Soikkelille itselleen huusin siitä pellolle, niin mitä luulet sen tehneen: Haukkumaan hyväkäs rupesi. Mutta silloin minä julmistuin ja uhkasin tulla sinulle, Luukas, sanomaan… Ja nyt sinä pidä sille Heikki Soikkelin ruojalle siitä pässistä semmoinen rippisaarna, jotta sen korvat soivat, niin korjaa pässinsä pois tahi opettaa sen ihmisiksi olemaan… Ripitäthän, mestari, sen Soikkelin?