LUUKAS
Soo!… Siis soo!… Vai Pentti Akkimus siis!
MYRKKY
(Lähtöä tehden)
Ka niin… Ja sittempä tässä ei taas enää sen kummempia ole kuin että lähtee sinne kotia kohti latmistamaan ja vahvistaa myllyn kauppakirjat… Tottapahan on sitten sinullekin aina joku liikenevä jauhopussi, kun milloin oma mylly jauhaa. (Jäähyväisiksi) No … tottapahan sitten taivaassa tavataan! (Poistuu)
LUUKAS
Tavataan! (Itsekseen, vellikattilaa liedeltä pöydälle hakien) Tavataan sitä taivaassa kerran… Luukaskin siellä vain veisaa enkelien parissa … ja enkelit kuuntelevat silloin ja kyselevät toisiltaan, jotta onkohan tuo se hurskas ja jumalaa pelkääväinen Luukas Filemon Koikale, joka noin korkialla äänellä veisaa, niin jotta muiden ääntä ei kuulukaan. (Ottaa lusikan seinän raosta ja ryhtyy kattilasta syömään) Onkin nyt oikea jouluvelli, kun vaan olisi … ja onkinhan sitä sitäkin… Sohvi!… Tuopas sieltä kaapista se puulasku! (Sohvi riennättää laskun. Luukas nuuhkasee ja ryyppää) Äh-häh! (Syö)
SOHVI
(Työntää vehnäsen likemmä)
Arvaatko sinä keneltä se on…