MAIJA
(Kohottautuu, pyyhkii esiliinallaan silmiään)
Kuka sitä nyt osasi kotoa lähteissään arvata, jotta tästä tämmöinen tulee… Kun on vielä lesken sängynkin makuu kahta viikkoa vailla. (Itkee)
PENTTI
(Lohduttaa)
No mitäs tuosta nyt suree!… Onhan sitä vielä aikaa maata loppuun, kun saa tämän myllyn ensin veloista vapaaksi.
MAIJA
Ka onhan niitä siellä muutama tuhat… Luoja häntä Pekka rukkaa vaan armahtakoon, kun osasi puuhata ja säästää!
HUUTO MYLLYN TAKAA
Prtuu!… Myllyynkö sinä menet!