Niin, no … en suinkaan minä miten päässyt pois, kun olin niin ylläällä!
LUUKAS
(Juhlallisesti)
Mutta kuinkas sinä ensin pääsit niin korkealle?
PENTTI
(Puolustaa, sotkeutuen)
Ka kun se tuo lauta solahti kiikkuessa enemmän tänne, minun puolelle, niin täytyihän hänen nousta … kun jäi lyhempään vipuun.
LUUKAS
(Panee kätensä Hilkan olalle, otsa juhlallisesti kureessa)
Nyt sinä menet kotiin, otat virsikirjan ja veisaat virsistä: Haureutta ja hekumaa vastaan, virren 384 toisen kolmannen ja viimeisen värsyn! (Hilkka lähtee)