(Palaa)
Jo se toki on mennyt… Mokomakin rähjä. (Katselee kukkaron-ompelustaan) On se nyt toki yhtä kaunis kuin Raidankin ompelema. (Suruissaan) Mutta mitäpä noista sitten on minun kukkaroistani… Ei se minusta kumminkaan huoli… Kun hänelle on rikkaiden talojen tyttöjä kerran tarjolla!
SOHVI
(Saapuu, pyyhkii luudalla kenkänsä)
Niin näet ovat nuo tiet ravassa, jotta hukkuu niihin ihan. (Katsoo vellikattilaan) Velliäkö sinä Hilkka keität? (Nuuhkasee vellikattilaa) Velliä siinä on. (Korjailee huiviaan. Tarkotuksella) Sallisen Sirkka kuuluu nyt jo pääsevän mylly-Pentille … ja johan nuo Sirkankin asiat lienevätkin semmoiset, jotta hyvä kun Pentti hänet kuitenkin korjaa!
HILKKA
(Närkästyneenä)
Korjatkoon… Mitäs minä hänestä välitän … koko Pentistä (Poistuu)
SOHVI
(Hommailee)