—Ja Vesa on nyt tyttö… Vaihdetaan nyt nimiäkin! touhusi Saku. Nimet vaihdettiin hyvin huolellisesti ja koko joukko tunsi nyt olevansa uudessa asussa. Kaikki olivat tyytyväisiä kauppoihinsa. Ainoastaan Vesa arveli kaupoistansa:
—Tässä mekossapa ei pääsisi pakoon, kun helmat ottavat juostessa kiini!
* * * * *
Oli kuin olisivat pojat aavistaneet takaa-ajajien lähestyvän, sillä nyt he jo rupesivat lähemmin tutustumaan toisiinsa: Aivan kuin sopimuksesta he olivat kokoontuneet naurismaan aidalle istumaan yhteen riviin, tytön pukuun pukeutunut Vesa keskimmäisenä. Siinä alkoi nyt tiedustelu. Vesa kysyi Otolta:
—Kenenkäs poika sinä olet?
—Minäkö…? Sen Antti Juhanan.
—Entäs mitäs sinun isäsi tekee? halusi Vesa saada tiedon arvonimestäkin. Toinen vastasi:
—Se tekee työtä… Ja on minulla äitikin.
—Entäs onko teillä tupa ja kamari? tarttui nyt jo Helmikin tiedusteluun. Otto kielsi:
—Ei ole kamaria, mutta ompa meillä nyt koiranpentu ja se jo haukkuu.