—Se on posliinia, tiesi Vesa.
—Särkyykö se, jos viskaa kivellä? tiedusti siihen Esa.
—Särkyy, kehasi Vesa. Otto siitä ilostui, huudahtaen:
—No koetetaanpas!
—Koetetaan!
—No! olivat loputkin valmiit, ja niin alkoi harras posliinin kivittäminen. Viimein sattuikin siihen kivi ja pojat siitä jo riemastuivat. Mutta kilahdus olikin kuulunut avonaisesta akkunasta vallesmannille, ja samassa hetkessä huusi tämä ankarana:
—Matti! Heitä kyntäminen ja anna niille hylyille sitä kyntövitsaa, jotta naukuu!
—Siinäkö te pahan hengen omat kivitätte… Tästä minä teille annan! huusi siihen Matti juosta hanttuuttaen patukka kohona mullosta myöten poikia kohti.
—Matti tulee, ennätti vain Vesa huudahtaa, kun jo koko joukko syöksyi hurjassa paossa lehtoon.
* * * * *