»Nyt jos olisi Pakarisen Veikko nähnyt, kun ne menivät nenälleen!»
Pääsivät siitä miehet ylös, pyyhkivät hikeänsä ja Antti päivitteli:
»Eto elävä! Minkälaisen lämpimän antaa.»
»No ei luulisi! Nyrkin kokoinen para, vaan osaapas juoksuttaa», myönsi
Jussikin, puisteli housujaan mullasta ja kehotti Anttiakin siisteyteen:
»Puistele sinäkin multaa housuistasi!»
Lepohetken perästä alkoi uusi ajo. Poika selitti porsasta katsellen:
»Se tonkii nyt tuossa multaa kärsällään.»
He lähestyivät varovasti, jottei porsas huomaisi, ja aikoivat taas yrittää äkkihyökkäystä, kun pääsisivät sopivan välimatkan päähän. Mutta rynnäkkö ei onnistunut nytkään. Pois livahti porsas ja alkoi painaa suoraan keskikatua myöten. Silloin Jussi päätti, että nyt pannaan kova kovaa vastaan, ja Antti sanoi:
»Nyt ei hellitetä, vaikka olisi perhana!»
Ja parastaan he nyt panivatkin koko joukko. Poikakin viiletti katua pitkin niin että pää oli taa päin kenossa ja silmät muljollaan, ja töin tuskin sai hän vastaan tulevalle Koponen pojalle huudetuksi: