»Niinkö ne nämä kaupunkilaiset sitten luulevat, että Liperissä ei ole muuta kuin vain sitä maidon heraa ja sitä kokkelitörkyä! Kyllä ne liperiläiset vielä akkoja saavat, ja jos niikseen tulee, niin tulevat ne toimeen omankin pitäjänsä akoilla.»
»Onhan siellä akkoja», yritti Kaisa, mutta Jussi, joka luuli sitäkin ivaksi, oli jo niin julmistunut, ettei antanut suun vuoroa, vaan riiteli äkeissään:
»No on kyllä. Ei sinun tarvitse yhtään ylpeillä! Ja jos ei Liperistä tuotaisi Join markkinoille hevosiakin, niin näkisithän, olisiko täällä muuta nelijalkaista kuin se Joonas-mustilaisen kaakki!»
Kaisa ällistyi Jussin kiivastumista. Porsas vinkui säkissä kuin syötävä.
Jussi huusi sille kiukuissaan:
»Vieläkö sinä vingut, senkin harjaselkä!… Kun potkasen kerran, niin tukkeat siinä sen kehnon vietävä kärsäsi!»
»Herra isä!» yritti Kaisa. Mutta Jussi oli kuohuksissaan. Hän viskasi porsassäkin olalleen ja sanoi Antille jyrkästi:
»Tule hiiteen täältä!»
He olivat jo menossa, kun asia saikin ihan toisen käänteen. Kaisa oli unohtanut yhden asian. Hätäyksissään kysyi hän, kun miehet olivat jo ovessa menossa:
»Hyvästikö se Vatasen Loviisa vain jaksaa ja onko se terveenä?»
»Loviisako?» pääsi silloin Jussilta, ja nyt vasta hoksasivat miehet, että Kaisalla ei ollut vielä tietoa koko Jussin leskeydestä. Arvaahan sen, mikä ällistys se oli! Kaisa sai toistaa kysymyksensä ennen kuin Antti tointui selittämään: