»Kotona.»
»Paljonko tuo sanoi sen Makkosen lesken talon vielä maksavan?»
»Sanoi siitä saavan neljä tuhatta nykykunnossa, vaan jos panee uuden vesikaton ja kengittää, niin sitten viisi», hymyili Partanen.
»No mennäänkös?»
»Ka eipähän se siitään parane. Onhan tämä Kaisa muutenkin reilu akka, eikä sillä ole erityisiä pahoja kujeita, eikä ole lapsiakaan, niin kuin sillä Koposen leskellä on», tuumi Jussi Partanen, ja Turtiaisen Pekka sanoi:
»No mennään vain! Minä ensin pistäännyn ostamassa Pakarisen puodista mahorkkaa.»
Tätä Turtiaisen vastaantuloa saa Partanen kiittää siitä, että vielä joutui näkemään liinakkoaan ennen sen Kiihtelykseen menoa. Turtiainen näet viivytti häntä sen verran, että hän ei ennättänyt kääntyä toiselle kadulle ennen liperiläisten tuloa.
Hän hyvästeli juuri Turtiaista, kun kuului kova kärrin jyrinä ja liinakko hevonen porhalsi katua pitkin. Partanen siristi ensin silmiään, mutta kohta huomasi hän oikein nähneensä ja sanoi:
»Kah! Minun liinakkoni!»
Antilla oli ruoska kohona kädessä ja Jussi huusi: