»Niin kuin sanoin, on asia puhuttava halki naamaan … niin ettei tule mitään turhaa ronkelia ja kippuroimista.»
Turtiainen jo lähtikin menemään sinne päin huomauttaen:
»Sen tähdenhän sitä tämän Partasen talossa on rikkautta ja tavaraa mitä torille tuoda, kun siinä talossa otetaan sitä työn poikaa suorastaan niskasta kiinni, niin että sen pitää lähteä ihan luokonaan.»
»Se ostaa käteisellä!» ajatteli Kaisa itseksensä ja myönsi:
»Semmoinenhan talon pitääkin olla, että siinä on käteistä millä ostaa. Ei se Makkos-vainajakaan milloinkaan velkakauppaa tehnyt. Käteisellä osti tämänkin talon, niin ettei jäänyt pennin velkaa, kun kuoli… Vielä jäi vähän rahojakin.»
Syntyi äänettömyys. Partasen niska nytkähti, kun hän kuuli, että Kaisalla oli vielä rahojakin. Ei hän viitsinyt toki suoraan kysyä kuinka paljon niitä oli, mutta koetti syrjätietä urkkia, huudahtaen vain ihmeissään:
»Vai jäi siltä Makkoselta rahojakin! Millähän tuo niin suuren summan kokoon kähvelti?»
Mutta Kaisa jauhoi talonsa hyviä puolia, kehasten:
»Tuottavathan ne nämä kaupunkitalot, kun niitä kunnolla asuu eikä rahoja turhiin mätä.»
Partanen yritti uudestaan, kysyen viekkaasti: