Jussi ei vastannut. Nyt oli heillä piiputkin matkassa. He alkoivat tupakoida. Mutta siitä huolimatta tuli aika pitkäksi, varsinkin Jussille, joka suri tammansa kohtaloa.
Mutta hänkin rauhoitti itseään lopuksi, huomauttamalla:
»Tottapahan se tamma sieltä entisestä talostaan löytyy. Ne tuntevat sen siellä ja vievät Kettuselle, ja Kettunen tuo sen meille.»
Antti valitti toki vielä ja samalla arvaili:
»Kukahan se oli niin jumalattoman partainen mies, joka tarrautui hevosen rinnuksiin?»
»Eikö tuo liene ollut niitä Rääkkylän rettelö-Jääskeläisiä. Nehän ne kuuluvat rettelöivän ja käräjöivän kaikkien ihmisten kanssa», arveli Jussi.
»Niitä kai se on. Tahi sitten niitä Tolosia sieltä Niittylahden takaa.»
Porsas peuhasi ja miehet ajattelivat asioitaan. Porsaasta johtuivat ajatukset Kaisan taloon. Jussi sanoi:
»Viisas elävä se on tuokin sian porsas. Kun osasi näet nytkin viedä suoraan siihen Makkosen lesken taloon… Ja senkin reiän osasi löytää, josta pääsi pujahtamaan aidan alitse…»
Anttikin ihmetteli sitä. Hän urahti: