»Ei sinuakaan.»
»Levätään välillä!» läähätti Antti.
He lepäsivät, vetivät vyönsä tiukemmalle ja alkoivat uudestaan. Pehkut vain pölisivät jaloissa, ja hämmästynyt porsas juoksenteli pakoon nurkasta nurkkaan. Viimein rukoili Jussi:
»Elä enää!… Minulta repesivät housut!»
Mutta Antti ei nyt hellittänyt. Hän aivan julmistui, saadakseen voiton. Oli siinä voimaa liikkeellä. Lattia tömisi jalkojen alla ja Jussi huusi suuttuneena:
»Elä perhana!… Elä revi housuja, tahi kun minä suutun!…»
Mutta kun ottelu oli paraassa menossa, avautui ovi ja ihmettelevä ääni sanoi:
»Nyt ne pakanan eväät jo keskenään tappelevat. No ei ole moisia raatoja vielä tämän kaupungin putkan pehkuilla maannut!»
Hämmästynyt Vatanen koetti selittää asiaa, sanoen:
»Tuohan se Antti…»