Jussi ei ollut Antin puhetta kuulevinansa, vaan selitti:
»Siinä se Vanhanpihankin Holopainen nai sen Koistisen tytön ja sai semmoisen riesan rekeensä, että en minä vain asuisi sen akan kanssa samassa talossakaan… Vaikka eihän senkään tytön äiti niitä kaikista kehnoimpia akkoja ollut.»
Antti jo oli menettää toivonsa. Olisihan ollut mukava päästä häissä puhemiehen paikalle, kun Jussi oli hänen paras ystävänsä jo pojasta pitäen, ja muutenkin oli Hyväriselle asiaa, joten olisivat talossa riemastuneet. He olivat nyt kauvan vaiti. Jussi Vatanen vain odotti, että Antti houkuttelisi hänet. Jo lähestyi tiehaarakin ja hän pelkäsi, että Antti ei älyäisi.
Mutta Antti koetti vielä onneansa. Hän mainitsi:
»Eiköhän se Pekka Hyvärinen antane tytölleen tuhat markkaa rahassakin ja siihen vielä lehmät ja muut kapistukset kaupanpäällisiksi.»
»Mitäpä niistä on eukon myötäjäisistä! Suurentelee sitten vain niistä!» vastusteli Jussi.
* * * * *
Niin he jatkoivat. Antti oli jo heittää koko yrityksen. Mutta kun he tulivat tiehaaraan ja Antti jo laskeutui kärryistä, puhui Jussi:
»Sitä minä tässä ajattelin, että kun sinä nyt muutenkin sinne
Hyväriselle olet menossa, niin jos tuota sitten kysyisit sitä tyttöä…
Kun häntä nyt niin hierot minulle.»
»Ka saapihan tuota ottaa puheeksi!… Vaikka eipä minusta ole puhemiestä», lupasi Antti. Hetken kuluttua lisäsi Jussi: