* * * * *
Sitten taas oltiin ääneti, kunnes Antti valmistui jatkamaan:
»Onhan sillä Jussilla sitä karjaa… Viisitoista lypsävän häntää heiluu olkikuvon edessä… On siinä maito poikineen siinä talossa.»
Tytär, Anna Kaisa nimeltään, oli pallistanut paidan helmaa ja katsahti nyt Anttiin ikäänkuin jotakin aavistaen. Hyvärinen myönteli:
»Onhan se vankka talo Jussilla… Kymmenen puntaahan se yhtenäkin vuonna sanoi voita myöneensä…»
Antti riemastui. Asia näytti luistavan. Hän lisäsi vauhtia:
»Kova puuhamieshän se Jussi on aina ollut… Eikä se sen eukkovainajansakaan kanssa torasilla ollut.»
Emäntäkin jo höristeli korviansa. Anna Kaisa näytti syventyvän työhönsä.
Jo kysyi emäntä:
»Vieläköhän tuo Jussi aikoo uusiin naimisiin mennä, kun se Loviisa vainaja kuoli?»
Nyt oli Antti jo ylpeä asiastansa. Hän ei enää aikonut Jussin puolesta rukoilla. Jo kehaisi hän: