»No jokohan tuo Hyvärisen tyttö teki semmoisen tekonsa, että ei tule!…
No tekiköhän tuo märä moisen jutkun!»
Mutta juuri silloin avautui ovi, ja eikös Antti Ihalainen työntäänny siitä saunaan. Vatanen tiedusti:
»Ihalainenko se on siellä!»
»Minähän se täällä koluan. Saunassako sinä olet jo kylpemässä?» selitti tulija.
»Ka saunassa. Se Ristiina sanoi päivällä, että jos lämmitettäisiin sauna!… Riisu yltäsi ja tule yhteen löylyyn!» riemuitsi Vatanen höyryn paljouden seasta.
Antti riisuutui ja kohosi lauteille, häviten sinne kuin taivaan pilveen, istahti, heitti vettä selkäänsä ja selitti:
»Tuvassa sanoivat, että sinä olet saunassa, niin arvelin, että jos tästä menisi yhteen löylyyn.»
Molemmat ähkivät ja puhkivat hetken. Viimein tiedusti Vatanen:
»Onko sinulla löylyä?»
»Saisipa tuota vielä lisätä», vastasi Antti. Vatanen löi löylyn ja kohta suitsusi uuni sakeita höyrypilviä. Sauna oli nyt pakahtua höyrystä. Lauteilla, sakeassa, läpinäkymättömässä pilvessä myllersi kaksi saman näköistä ja kokoista pulleata olentoa. Oikeastaan ei näkynyt mitään, mutta kuului vihdoin ropse ja hiljainen puhina: