»Mutta perhanan kaunis tyttö se Karhutar olikin. Hei tamma! Viuhautappas vaan siinä häntääsi, senkin emälehmä!» ärjäsi hän lopuksi, tamman kujeista suuttuneena, antoi ohjaksen periä tammalle ja kiljaisi:
»Hih tamma!»
»Anna tamman heiluttaa häntäänsä, on tässä maailmassa tilaa. Hih, tamma… Hiiiiii!» hihkaisi jo Anttikin.
Tamma alkoi juosta täyttä ravia. Ajettiin, ryypittiin. Jussi kehasi:
»Tuhat markkaa tuosta tammasta saisi maksaa ja se vain ei lähtisi
Vataselta!… Juokse, tamma!… Anna nyt hännän huitoa!»
Tamma porhalsi jyrkkää alamäkeä myöten täyttä ravia.
»Hih!» hihkaisi Jussi.
»Ih!» yhtyi siihen Antti. Jussi kerskasi, kun tamman vauhti hiljeni:
»Iloita sen pitää Hyvärisen tytön, kun Vatasen Jussi sitä tammallaan pappilaan porhalluttaa! Ota minua kaulasta kiinni, Ihalainen!… Likistä! Niin!… Eeeee!»
»He-hee!» kertasi Antti. He ajoivat käsi kaulassa ja yrittivät jo pieneksi lauluksikin panna. Antti kysyi: