Siitä metsästäkö sitä rahaa nyt on tullut?
ISÄNTÄ
Maksoivat viikon alussa loput. Hyvä hinta siitä tuli, ei sitä voi valittaa. (On lähdössä, mutta hautoo jotakin.) Onkos teillä sitten yösijaa minulle täällä — vai menenkös kievariin?
ANNA
Eihän niitä näin viimeisenä yönä taida olla kehuttavia yösijoja kenellekään. Mutta eiköhän niistä sovittane.
Isäntä luo Annaan merkitsevän katseen.
ANNA seisoo pingoittuneen päättävänä eikä katso häneen. Miehensä mentyä karkaa hän kuin paeten makuuhuoneeseen. Siellä hän painaa pään käden varaan ja kuiskaa kuin kuumeessa.
Mikä minulle on tullut? Kuusitoista vuotta tätä on kestänyt ja minä olen jaksanut. Miksi nyt näyttää aivan mahdottomalta? (Vaikeroi hetkisen.) Ei, minun täytyy minun täytyy!
Astelee edestakaisin, koettaa lukea runoa. Pormestarinna, neiti
Tattara ja isäntä tulevat meluten sisään. Anna vetää verhoja
eteen niin etteivät he näe häntä.