Ja sitä isäntä vielä kysyy.
TATTARA
Pyydän teitä sanomaan rouvalle, että olen hyvin pahoillani, että me…
PORMESTARINNA
Ei kannata!
ISÄNTÄ
Kyllä se siitä taas rauhoittuu. (Pormestarinna ja Tattara lähtevät. Anna tulee makuuhuoneesta.) Mutta jo sinä olet! Hän on nyt pormestarin rouva eikä häntä käy suututtaminen niinkuin ennen, kun hän oli köyhä tyttö. Kunniahan se vain oli meille, että hän toi sen neidin ja jos se olisi kirjoittanut meistä kirjoihinsa.
ANNA
Meidän kurjasta elämästämme! Ah sinua. Ja sinun kanssasi minun pitäisi elää.