HEIKKI
Mitä minä tässä seison? Mitä minä enää täällä teen? Pois, pois tästä talosta… pois omasta itsestäni!
ILTA
Voi miksi minä sen sanoin, miksi minä sen sanoin! Kuinka minä olen tullut häijyksi. Vielä tänä aamuna minä soin hyvää kaikille ihmisille — nyt…!
HEIKKI
Muistotkin pois, kaikki pois… sillä kaikki on varastettua!… Vihko on vielä minulla. Jahka minä olen tuonut sen, olen irti, irti kaikesta! (Lähtee.)
ILTA
Irti, irti kaikesta!
Tyrskähtää itkuun, hoippuu sitten kuin paeten, makuuhuoneeseen. Hetkisen perästä tulee Anna kiihtyneenä. Hän ravistaa märän sadetakin yltään eteisen naulaan, paiskaa kirjan pöydälle, etsii katseillaan Iltaa ja vetää vihdoin syrjään makuuhuoneen verhot.
ANNA kuiskaa.