ANNA
Minä sanoin sinulle rehellisesti kuinka asia oli, että nain talon, en sinua.
ISÄNTÄ
Siinä ei ollut mitään eroa.
ANNA
Siinä se juuri olikin kaiken pahan alku. Minä tutustuin taloon, minä kiinnyin siihen, minä tein työtä, minä penkosin joka mökin, minä kokosin lapset pyhäkouluun. Mutta sinä loittonit loittonemistasi. Minä aloin jo silloin, kun me hääsaatossa ajoimme noita neljää penikulmaa Siuroniemeltä Sarkoilaan, huomata, ettei minulla ollut mitään sinulle puhumista.
ISÄNTÄ
Silloin laulujuhlilla sinulla kyllä oli puhumista. Sinä olit niin simasuuna, että…
ANNA
Olinhan minä päättänyt voittaa sinut enkä minä ymmärtänyt, että se kävisi niin helposti.