ANNA
En puolusta itseäni: hän on ainoa mies, jota olen ihaillut, kunnioittanut ja — ehkä rakastanut.
ISÄNTÄ
Ja sinuun olen minä uskonut ja luottanut. Sinun kotiintuloasi valmistettiin Sarkoilassa kuin juhlaa…
ANNA
Hänen valossaan minä vasta näin kuka sinä olet.
ISÄNTÄ
Niin, ainahan se talonpoika näkyy herran valossa. Mutta muista sinä, etten minä sinua pyytänyt: itse sinä minua kosit, itse viekoittelit minut itsellesi…
ANNA
Niin tein, niin tein. Siksi minun kai nyt on viekotteleminen itseni irti…