VIHTORI
Olkaas hiljaa nyt muut. Nyt sulhanen puhuu. Niinkuin te kaikki tiedätte, on tuossa naapurissa se Suontaustan talo, jossa vallitsee niin jalo komento, ettei siinä enää ole korjaamisen sijaa. Siellä tavataan seitsemän vuoden vanhaa ruista ja neljän vanhaa silavaa ja emäntä-vainajan loukuttamia pellavia ja emäntä läksi tästä maailmasta toistakymmentä vuotta sitten. Ja tapahtui siellä kerran sellainenkin ihme, että kun aumaa purettiin, niin se oli sisältä yhtä silppua ja hiiriä tuli kuin turkin hihasta. Mutta mitäs niistä maallisista. Minun mieleni teki tässä vielä aivan vasta ruveta aumojen ja hiirien ja rottien isännäksi ja minä sanoin isäukolleni kovat sanat. Mutta isä kyllä ymmärsi, ettei minusta ole pitkähäntien valtiaaksi ja tänä iltana ovat reekelilukot Suontaustassa visusti kiinni. Vaan:
Mikäs mull' on hätänä!
Kun heilani on kuin mä itte…
Ystäväni Rinkin-Antin elämä on opettanut minulle, millä lailla ihmisen on kaikkein paras olla: sillä lailla että hän on vapaa kuin taivaan lintu…
NYYMANSKA
Mitäs Vihtori nyt puhuu. Elina, kuuletkos sinä.
ELINA onnettomana
Äiti, eikös jo päästä päivälliselle…?
VIHTORI
Älkää nyt, älkää nyt. Kuulkaa nyt loppuun. Minä olen päättänyt ruveta posetiiviäijäksi.