VIHTORI koettaen olla vakavana.
Elina, älä itke, älä. Olethan sinä aina ennenkin luottanut minuun.
ELINA
Mutta et sinä koskaan ole näin hulluja puhunut, posetiivi… onnenlehtiä. Jatka sinä Rinkin-Antin kanssa. Minä jään tänne äidin luo.
VIHTORI
Etkös sinä ymmärrä, että sinulle tulee paremmat päivät kuin keisarin tyttärelle? Asut taivaanalustan suuressa salissa ja sinun vuoteenasi ovat metsän sammaleet.
ELINA
Kuinka sinä voit laskea tällaista leikkiä?
VIHTORI
Tämä ei ole leikkiä. Minä olen perin sydämistynyt siitä talon asiasta. En enää huolisi Suontaustasta, vaikka isä tuossa tarjoaisi sitä minulle. En huolisi.