VIHTORI kumartaen isälleen
Kyllä me joskus olemme olleet tutut, mutta tuttavuus sanottiin irti…
VENNERI
Älä siinä irvistele…
VIHTORI
En millään muotoa. Oli kovin hyvä että tulitte, isä, niin saamme sanoa hyvästi. Me lähdemme tästä, Elina ja minä, oikopäätä Atlantin taakse…
VENNERI
Mene sinä hunsvotti vain Atlantin taa ja jätä kotitalosi hiirien ja rottien asua.
VIHTORI
Mutta isä, mitäs te nyt? Hyvinhän te sen hoidatte. Eihän minusta olisi ollut talonpitäjäksi.