Brandt etsii. Klara seisoo nauraen ja keikaillen helistämässä avainkimppua sen mukaan kuin Brandt lähestyy avainta.
KLARA
Minä panin sen nimenomaan sellaiseen paikkaan, että sinun täytyisi etsiä, mutta että sinä myöskin voisit löytää. No mutta… kuka on niin tyhmä. Etkö kuule, että minä helistän, nelistän. No, no… no! (Nauraa.)
BRANDT
Onko se todella voinut olla täällä kaiken aikaa?
KLARA
On.
BRANDT avaa kannen.
Minä saan taas soittaa! Sinä sallit sen. (Soittaa hetkisen) Etkö sinä enää pelkää?