Tähän suureen taloon, jossa kuolema vielä tuntui, tuli elämää. Niin sinä silloin sanoit.
KLARA
Sanoinko!
BRANDT
Sinä et muista!… Vinnillä jyski ja vainajan huoneessa kummitteli…
KLARA
Mutta minähän olin sairas…
BRANDT
Entä se meidän ensimmäinen iltamme… silloin minun konsertissani? Sinä istuit kuin sammuneena ja vähitellen, vähitellen alkoi sinussa kyteä. Vihdoin sinä purskahdit itkuun. Minä tunsin kuinka jäät läksivät ja vapautus alkoi… Kuule, odotatko sinä jotakin?