Ensi aikoina olit sinä niin mustasukkainen soitolleni, ettet kärsinyt ohikulkevien pysähtyä kuuntelemaan, sinä usutit koirat…
KLARA
Mutta minähän olin sairas…
BRANDT
Sairas, sairas! Onko kaikki sitten ollutkin sairautta? Sekin elokuun yö…
KLARA
Mutta nyt sinä olet kerjännyt minulta avainta etkä kuitenkaan soita… Kohta tulee Annikki ja tohtori. Ja sitten sinun täytyy lähteä. Ovatko tavarasi kunnossa?
BRANDT
Sinä et saa meidän muistojamme unohtaa!… Joka kerta kun sinä tästä kuljet, pitää sinun muistaa, että tässä sinä seisoit, keskellä kuutamon valoa…