Ähäh jopas virkosi! Juhana oli noussut istumaan.
— Olisikohan sillä ollut maksaa? Tuskinpa. Sillä kun vaimo tulee, niin se aina tulee rukoilemaan armoa. Niin se kävi syksylläkin ja minä hullu heitin ne oljet.
— Rajalan mies on kipeänä ja olivat myyneet mullikkansa.
— No sittenhän sieltä voisi saada jotakin, jolleivät jo ole muuttaneet mullikkaa leiväksi. — Onko käynyt muita?
— Kaksi miestä. Lupasivat huomenna tulla.
Ja nyt hän alkoi puhua siitä mitä hän niin oli valmistellut.
— Sitten kävin minä jyväaitassa panemassa sinne kissaa, kun on niin niitä hiiriä, ja annoin kanoille kauroja…
— Se on turhaa, intti Juhana väliin. — Jo ne elävät nurmella.
— Mutta kun tulevat tässä häätkin. Että munisivat…
Samassa raoitettiin ovea ja Ainan ääni lausui: