— Aaretti kirjoitti lähtevänsä Mikkeliin äitiänsä tervehtimään ja kysyi, eikö isä päästäisi minua mukaan?
Juhanan päässä kiehui tuhansia ajatuksia. Antaisiko hän hänen lähteä?
Ainan katse riippui hänen huulillaan. Hän istuutui hänen sänkynsä laidalle ja silitti hänen poskeaan.
— Isä panisi Kallen saattamaan asemalle ja Kalle odottaisi tädin luona. Olisimme vain päivän Mikkelissä.
— Vain päivän…? Sinun pitäisi kaikista vähinten mennä sille miehelle. Eikä naimisiin ollenkaan.
— Itse olette ollut naimisissa!
— Siksihän minä puhunkin kokemuksesta.
— Mutta äitihän oli hyvä ihminen. Kaikki kehuvat.
— No niin — lähde, lähde Mikkeliin!
Hän nieli viimeiset sanansa: niin, mutta isä ei ollut "hyvä ihminen".