— Entä isäntä?
— Mitäs hän sitten — ei hän osannut sen paremmin puhua rovastille kuin muillekaan.
— Mitä rovasti sinulle sanoi?
— Jaa minulle? Samaa mitä teille ja mitä te minulle.
— Mitäs sinä vastasit?
— Nauroin.
— Sitä ei olisi saanut tehdä. Pitää totella rovastia. Joko sinä taas naurat…
— Isä! huusi Marjaana naurunsa seasta, — lähetänkö teille punamultaa?
— Jos sinä… Oletko sinä riivattu! Entisetkin tynnyrit ovat vielä pystyssä aitan nurkalla. Jos sinä…
— Isä! huusi Marjaana ja äänestä saattoi kuulla, että huoneessa oli muita, jotka seurasivat keskustelua ja kaiken aikaa kuiskuttelivat emännän kanssa, — jos te torutte minua, niin minä lähetän niin paljon punamultaa, että Liitentaali on kuin punaisessa meressä.