SALOKANNEL
Koeta ajatella eikö olisi hiukan aihetta iloonkin. Etkö sinä nyt huomenna voisi olla valkeissa, vain huomenna, kun minä näin kauniisti pyydän!
EDITHA (leikillä nuhdellen)
Kuinka sinä olet lapsellinen… No, no, no… minä olen valkeissa, minä olen!
(Hyvästelevät iloisina. Menevät perälle. Huone pysyy hetkisen tyhjänä, sitten pistää Lahtonen päänsä konttorihuoneesta, tarkastaa huoneen, työntää sisään työmies Åströmin, joka ensin neuvottomana katselee ympärilleen, sitten jää tuijottamaan siihen kohtaan missä kauppaneuvos kuoli.)
LAHTONEN
Odottakaa nyt tässä. Kauppaneuvoksen ryökinä tahtoo puhua kanssanne.
ÅSTRÖM
Mitäs hän minusta? Jaa, niitäkö asioita? Mitä ne puhumisesta paranevat.
(Lahtonen katoaa perälle. Åström tuijottaa entiseen kohtaan. Vihdoin tulee Editha ikäänkuin noutamaan jotakin — huomaa kumartelevan miehen. Muistaa kuka hän on, alkaa taistella päästäkseen tunteittensa herraksi.)