Ne on niin rumia asioita. Se rupesi se meidän tyttö… se Aino… tulemaan niin myöhään kotiin. Enkä minä vielä osannut mitään epäillä ennenkuin toverit rupesivat ivaamaan siitä, että olen lainannut tyttäreni kauppaneuvokselle… Ei sitä sellaista kukaan kärsi.
EDITHA (tuskin saaden sanaa suustaan)
Mutta… mistä te nyt tiedätte… että se oli totta…?
ÅSTRÖM
Tyttö tunnusti sen lopulta itsekin… kun kovalle panin.
EDITHA
Jos hän… ei puhunut totta?
ÅSTRÖM
Minkätähden hän olisi valehdellut itselleen häpeää…? Kyllä maar se totta oli. Kyllä sen meikäläiset tietää, vaikkei hänen vertaisensa… Mitäs ryökinä käski puhumaan, kun se noin ryökinään sattuu?