Sehän on niin pieni ja vaatimaton. Heti kun näin, että nimenne todella olivat lehdissä, karkasin kukkakauppaan. On se sentään hirveän lystiä… (Veistokuvien edessä.) Oi, tässäkö ne nyt ovat…! Kauniit… suurenmoiset! On se sentään hauskaa, että olette täällä Valhallassa taasen. Se on synkkä, se teidän kaupunkitalonne. Mutta kuule, mikä sinun on? Sinä näytät hirveän väsyneeltä…
EDITHA (hymähtää)
Unesta ei tullut paljon viime yönä. Ja sitten me nousimme varhain. Olemme mamman kanssa käyneet hautausmaalla… ja minä… olin sitten hiukan muuallakin.
HELLA
Ja sitten teillä eilen oli kuusijuhla.
EDITHA
Oli…
HELLA
Oliko hauskaa?
EDITHA (katkerasti)