Niin… teidän poikanne on kadottanut paikkansa… Se on kovin ikävää, mutta minä todella en voi sille mitään. Minun lankoni määrää yksinään ne asiat. Minä olen kyllä koettanut…
RVA LAHTONEN
En minä tullut sitä valittamaan… Mutta minun poikani ei koko yönä ole ollut kotona.
EDITHA
Minä todella en tiedä missä hän on… Mutta kai hän usein öisin on ollut poissa…?
RVA LAHTONEN
Ei. Aina hän sentään on palannut niinkuin lintunen pesäänsä. Vaikka olisi tullut kuinka kurjana, niin lopuksi kuitenkin aina on tullut äitinsä luo.
EDITHA
Mutta… älkää nyt pelästykö… mutta se tuttava joka juuri meni, luuli nähneensä poikanne tässä ulkopuolella… Hän oli kaatunut tiepuoleen. Hän oli kai humalassa.