Minusta tuntuu siltä ettemme saa tottua. Sillä se olisi kuolemaa. Tiedätkö Armas… en ymmärrä miksi niin pelkään puhua sinulle suoraan, tuntuu siltä että kadotan sinut. (Katselee tuon tuostakin sormustaan.) Mutta täytyyhän minun puhua sinulle. Katso, minä tunnen selvästi, että kirous lepää sukumme päällä. Kuulithan mitä eilen tapahtui?
SALOKANNEL
Kuulin, kuulin. Kyllä sen tietää koko kaupunki. Ja kyllä… no niin, sama se.
EDITHA
Sano, sano. Miksi keskeytät?
SALOKANNEL
No niin. Minun täytyy sanoa että minä ihmettelen teidän afäärimiehiänne: kaikki tulevat päättömiksi. Tirehtööri reuhaa kuin aatelinen maatilanomistaja ja konttoristi käyttäytyy kuin rakastunut koulupoika. Suoraan sanoen ei tämä ole hauskaa.
EDITHA (katsoo häneen pitkään, jatkaa kävelyänsä)
Ne ovat sittenkin pieniä asioita. Kun vain käsittäisin mitä minun pitää tehdä.