Lakkaisitko rakastamasta minuakin, jos kuulisit minusta jotakin…
EDITHA
En tiedä!
SALOKANNEL
Niinkö höllässä sinun rakkautesi on?
EDITHA
Älä naura, Armas… Nämä ovat kovin vakavia asioita. Isäni oli minun silmissäni niin korkealla, niin korkealla ja niin kauniina. Jospa hänen muistonsa olisi saanut sellaisena pysyä. Olisi suloista muistella ja ikävöidä häntä. Nyt, nyt… Se on inhottavaa… Mitä korkeintaan voin tuntea, on sääliä.
SALOKANNEL
No niin, sääliä… se se kuuluu joltakin — se on se naisten ainainen valtti. Rakkaus muuttuu vain noin yhtäkkiä sääliksi! Minua älä vain koskaan sääli…