EDITHA
Sinä pidät niitä poroporvarillisina, poroporvarillisina… (Painaa kättä rintaansa vasten, ikäänkuin sairaana.) Ja minulle ne olivat kultaa…
SALOKANNEL
Poroporvarillisina.
(Nousee, kävelee edestakaisin kiihtyneenä, puhaltelee sauhuja sikaristaan, Editha seisoo ikkunassa. Piinallinen pieni äänettömyys. Peräovesta tulee rva Ahlfelt, kantaen suurta, komeaa kukkalaitetta.)
RVA AHLFELT
Editha, Editha, katso nyt!
EDITHA
Kukkia! (Arasti.) Kukkia! — kuka minulle lähettää kukkia!