SIGRID
Olisi hän sentään voinut valita toisen päivän. On se kauheaa, että hän juuri tänään…
EDITHA (ikäänkuin havahtuen, itsekseen)
Nyt minä tiedän. (Nousee, vetää kihlasormuksen sormestaan, ojentaa Salokanteleelle.) Anna kaikki minulle anteeksi, Armas. Mutta minä tunnen että minun täytyy olla vapaa, aivan vapaa. Minun täytyy heittää entinen elämäni ja astua uuteen…
RVA AHLFELT
Lapseni, älä… älä. Sinä olet niin kiihoittunut, ettet tänään voi mitään ratkaisevaa askelta ottaa.
EDITHA
Minä olen kiihoittunut ja se uusi elämä on minulle hämärä ja epäselvä, mutta sen minä näen kirkkaasti, että minun täytyy… (Painaa sormuksen Salokanteleen käteen.) Kirous lepää meidän päällämme. Jonkun täytyy koettaa sovittaa. Minä koetan… (Willardt nauraa pahasti.) Mutta etkö sinä nyt ymmärrä, että jotakin täytyy tehdä? Etkö sinä tunne, että me kaikki palamme poroksi, että meidän ympärillämme on vain itkua ja parkua ja kuolemaa?
WILLARDT
En. En näe enkä kuule mitään! Täytän velvollisuuteni, siinä kaikki.
Katson, ettette kaikki vielä joudu tässä keppikerjäläisiksi…
Kyllä naisten kanssa käskee! Te olette kaikki kypsät menemään
hullujenhuoneeseen — jaa jaa!