EDITHA
Ja sitten tämä kauppa täällä on niin inhottava. Minä en kärsi tuota rähisevää joukkoa tuolla…
SALOKANNEL
Rauhoitu nyt, rauhoitu! Pianhan te pääsette pois Valhallaan. Lähtekää huomispäivänä, vaikkapa tänä iltana.
EDITHA
Ei mamma suostu lähtemään ennenkuin ylihuomenna… Ja sitten minä pelkään Valhallaakin. Täällä on kaikki niin vierasta, ettei papan poissaolo niin paljon tunnu. Mutta Valhallassa tyhjyys oikein tulee huutamaan vastaan. Nähdä hänen huoneensa, hänen kirjoituspöytänsä, nähdä Tomin tyhjä nurkka… Voi pappa, pappa! Tietää ettei hän koskaan telefonoi kaupungilta, ettei hän koskaan enää tule… Hän oli sentään niin äärettömän hyvä ja niin kaunis ja niin rakas minulle…!
SALOKANNEL
Enkö minä mitään merkitse pienelle Edithalleni?
EDITHA (hymyillen)
Etkö sinä mitään merkitse? Voi Armas, Armas — kuinka elämäni olisi toivotonta ilman sinua! — (muuttuneella äänellä:) En käsitä kuinka pappa on voinut elää täällä.