Ei tiedätkö, en minä nyt sentään pane niille niin suurta arvoa, että tuolla lailla…
SALOKANNEL
Et tuolla lailla, sen uskon. Mutta kirvelisi se sentään. Täytyy ajatella, että nämä kaikki ovat köyhää kansaa, jolla ei ole mitään muuta jouluiloa…
EDITHA (mietteissään)
Mitään muuta jouluiloa!
(Taas melua.)
EDITHA (kiskaisee ylös uutimen, huutaa)
Täysi tappelu… Poliisi… (vetää alas uutimen.) En käsitä kuinka pappa on voinut kestää tätä.
SALOKANNEL
Hm. Oli kai kestettävä. Ilman tätä ei teillä olisi Valhallaa eikä vaunuja eikä hevosia. (Keskeyttää nähdessään pelästyneen ilmeen Edithan kasvoilla.) Eikä tämä nyt; sedän eläessä tällaista ollut.