Tämä totisesti ei ole hauskaa. Nyt… ei, minä lähden heille puhumaan.
SALOKANNEL
Mutta Editha…! Juopuneet ovat poliisin asia, ei nuoren tytön.
EDITHA (kiihtyy)
Mutta enhän minä voi seisoa ristissä käsin — tämähän tapahtuu täällä meidän asuntomme edustalla… (Salokannel kohauttaa olkapäitään, suupielissä iva, suuttumus, pettymys. Editha säpsähtää, pelästyy ja ikäänkuin loittonee häntä katsellessaan).
EDITHA
Armas… missä sinä olet? Mitä sinä ajattelet…? Et vastaa…
Kuule, loukkasinko sinua?
SALOKANNEL
Et… Tulin vain ajatelleeksi että… No, sama se…