SALOKANNEL
Raakalaiset…! Rauhoitu, armaani. Minä olin sinulle paha… suo anteeksi! Emme me tästä välitä. Nauramme koko asialle! Oletkohan taas omani… Noin! Tule tänne, palaamme taas minun runoelmaani.
EDITHA (ei ole huomannut viime sanoja. Ikäänkuin itsekseen:)
Mitä minä olen heille tehnyt? Mitä ne minusta tahtovat? Miksi he minua vainoovat…?
SALOKANNEL
Älä nyt haudo noita. He vainoovat yleensä kaikkia varakkaampia. Kuule… eikö sinua nyt millään saa pois noista ajatuksista? Kuule, ylihuomenna on kihlausilmoituksemme lehdissä…
EDITHA (havahtuen)
Niin… jouluaaton sanomalehdissä. Se on totta! Kyllä kai se sittenkin on paras niin. Ennen minä aina ajattelin, että jahka menen kihloihin, niin lähetetään kortteja. Mutta kyllä kai tämä sittenkin on käytännöllisintä. Kukaan ei jää ilman.
SALOKANNEL (hellästi)
Editha Salokannel…! Kuinka se soi!