EDITHA (kiihtyen)
Etkö tiedä vai etkö tahdo sanoa?
SALOKANNEL (yhä vältellen)
En tiedä.
Hetkisen vaitiolo.
EDITHA
Voi minun rakasta isääni kuinka hänen piti loppua! Kuinka hän oli kaunis, minun isäni, kaunis ja hyvä. Ja kuinka hän minua rakasti. Tiedätkö, pienempänä ollessani hän ei koskaan palannut kotiin ilman että hänellä oli joitakin tuomisia minulle. Minä saatoin tuntikausia istua ikkunassa odottamassa hänen tuloaan. Ja sitten kun mustat hevoset kääntyivät puukujaan, mikä riemu juosta häntä vastaan! (Hetkisen vaitiolo. Salokannel puhaltaa savuja tupakastaan. Äkkiä katsahtaa Editha epäillen häneen.) Armas, sinä et ensinkään lämpene. Etkö pitänyt isästäni?
SALOKANNEL
Mutta kuinka sinä tänään olet hermostunut! Lämpenenhän kyllä. Kerro vain eteenpäin.
(Hetkisen vaitiolo.)