Ei sitä sillä lailla saa sanoa. Jumalakin rankaisi sitä pahaa palvelijaa, joka kaivoi leiviskänsä maahan. Meidän täytyy koettaa ymmärtää. Runoilijoidenkin. Sinä saat aikoinasi käsiisi suuria kapitaaleja. Täytyy se tietää minne ne plaseeraa.
SALOKANNEL (nauraen)
No, sen kai sentään aina tietää…
WILLARDT (nauraa niinikään)
Sen kyllä uskon. Mutta täytyy osata hoitaa leiviskäänsä kasvun kanssa. Että lapsillekin jotakin jää… Niin, niin. Teillä voi olla lapsia ja tuleekin olla lapsia. Ei se avioliitto mitään ole ilman niitä. Kenelle minäkään raataisin ja puuhaisin, jollen pikku Rolfille. Se käy niin rakkaaksi, se sellainen pikku faari… Meiltä kuoli ensimmäinen lapsi… Kyllä se oli raskasta… Mutta niitä tulee uusia.
EDITHA
Kuule, Allan, oletko sinä todella sanonut irti Lahtosen?
WILLARDT (muuttuneella, järkähtämättömällä äänellä:)
Olen.