ROOSLUNTI ojentaen hänelle kääröä.
Tämän tässä. Tupakkaplaaria! »Fo te loov ti vara», sanoi ruotsalainen. Pyysin Postimattia tuomaan vähän nurkantaustallisia, että niinkuin sujuisi paremmin se Lempiäniemen fröökynöiden kapsäkin reprasooni.
FANNI itsekseen, pettyneenä.
Ei siis mitään! (Alkaa vetää käsineitä käsiinsä lähteäkseen haravoimaan.)
ROOSLUNTI tarkastelee tupakkakääröään, mutta seuraa salavihkaa tyttöjen neuvottomuutta ja alakuloisuutta. Laulaa haikealla äänellä:
Rakkauden tähden minä Tampereelta läksin, vaikka Suomi on syntymämaani. Kun heilani mun heitti ja vikojansa peitti, vaikka lupas olla armahani.
SELMA joka jo pari kertaa on yrittänyt keskeyttää.
Älkää nyt, Rooslunti.
ROOSLUNTI hämmästyvinään.
Ai, oliko liian surullista? Otetaan iloisempaa sitten: